Juuri silloin, kun ajatellaan että on saavutettu paljon, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Mendenin Bettermannit olivat maanviljelijöitä sata vuotta sitten ja jo paljon ennen sitä. Tämä oli 1900-luvun alussa hyvin tavallista. Sillä maanviljelijöiden ja renkien lisäksi alueella ei ollut paljon muiden ammattien harjoittajia. Eikä sen suhteen ollut tapahtunut paljon muutoksia vuoteen 1659 verrattuna, kun yksitoista vuotta kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Bettermannit mainitaan ensimmäisen kerran Sauerlandin Mendenin alueen Hüingsenin maalaiskylän asiakirjoissa.
Kului kaksi ja puoli vuosisataa ennen kuin yhdestä Mendenin Bettermannista taas puhuttiin. Franz Bettermann kuului mendeniläisiin maanviljelijöihin ja oli yksi heidän joukossaan. Hän syntyi vuonna 1879 ja pysyi läpi elämänsä kotoperäisenä ja vahvana, aitona ja tinkimättömänä westfalenilaisena. Mutta jollakin tavoin hän poikkesi kaltaisistaan. Vuonna 1911 hän alkoi varovaisesti luopua isiensä työstä.
Kun Franz Bettermann vuonna 1964 kuoli, oli hän jo kauan sitten jättänyt jäähyväiset maanviljelykselle ja karjanhoidolle, ja oli syntynyt OBO Bettermann, merkittävä sähkötekniikan teollisuusyritys.
OBOn pääkonttori ja -toimipaikka ovat yhä edelleen siellä, minne Franz Bettermann yrityksen sata vuotta sitten perusti: Lendringsen/Hüingsenissä, joka on nykyään kaupunginosa Mendenin 56 000 asukkaan kaupungissa Märkischer Kreisin piirikunnassa, Nordsauerlandin ja itäisen Ruhr-alueen rajalla.
Franz Bettermann oli koulun päättämisen jälkeen oppipoikana metallivalimossa läheisessä Hemerin pitäjässä. Se vei hänet mukanaan, vaikka hän oli vielä puoliksi maanviljelijä. Vähitellen hän luopui kokonaan esi-isiensä totutusta työstä navetassa ja pelloilla.
Hän kulki omia teitään ja perusti 1911 kahden, koulutuspaikastaan metallivalimosta tutun työtoverinsa kanssa pienen yrityksen Hüingseniin. Yritys valmisti messinkitavaroita, kengänkoukkuja ja silmukoita, mutta myös jotakin sähköön viittaavaa. Bettermannista tuli kotimaisen lampputehtaan toimittaja.
Mutta se ei oikein sujunut ja Franz Bettermann luopui 1918 perustamastaan yrityksestä, hän avasi yksinomistajana metallipajan ja tuotti kiinnitystarvikkeita sähkö- ja saniteettiasennuksiin. Suuri tulipalo, joka tuhosi Bettermannin kotitilan täydellisesti, antoi ehkä virikkeen salamasuojausosien valmistuksen aloittamiselle.
OBO Bettermannin tuotevalikoima oli alusta asti selkeästi määritetty. Nuo vuodet eivät olleet perustamisvuosia, kuten Bismarckin valtakunnan perustamisen jälkeiset vuodet 1871. Kun Franz Bettermann sai liiketoimintansa todella käyntiin, Saksa oli juuri hävinnyt ensimmäisen maailmansodan ja keisari oli lähtenyt maanpakoon Hollantiin. Ihmiset kärsivät nälkää. Kaduilla valitsivat sisällissotaa muistuttavat olosuhteet ja monissa taloissa suoranainen kurjuus. Vuonna 1923 seurasi inflaatio, joka on säilynyt saksalaisten muistissa tähän päivään asti.
Weimarin tasavalta koki 1920 luvun puolivälissä vain muutamia "kultaisia vuosia". New Yorkin pörssiromahdus 1929, maailman talouskriisi ja massatyöttömyys vuonna 1933 Hitlerin kansallissosialistin valtaannousun myötä merkitsivät Weimarin tasavallan tuhoutumista. Vuonna 1932, kuin taloudellinen ahdinko ja poliittiset levottomuudet olivat saavuttaneet huippunsa, Franz Bettermann ottaa merkittävän askeleen eteenpäin.
Hän oli tähän asti työstänyt vain metallia, nyt otetaan käyttöön muovihartsit kuten bakeliitti ja kestomuovi uusina raaka-aineina, joita voi lämpömuokata. Tämä merkitsi Bettermannilla yhdistetyn metalli- ja muovituotannon aikakauden alkua modernille asennus- ja kiinnitystekniikalle. Konekantaan hankittiin uusia ruiskuvalukoneita.
Bettermann valmisti tuolloin kaapeli- ja putkikiinnikkeitä ja valuputkikiinnikkeitä. Tämän tyyppisiä jakorasioita ja kaapelikiinnikkeitä on vielä tänäänkin monissa rakennuksissa.
Rivikiinnikekeksinnöstä Saksan valtakunnan patenttitoimisto myönsi Franz Bettermannille vuoden 1936 alussa patentin ja patenttiasiakirjan. Jo yrityksen perustaja oli kiinnostunut innovaatioista ja kehitti niitä.
Työntekijöiden määrä nousee näinä vuosina aloitusvaiheen 20 työntekijästä 250 työntekijään. 1930-luvun puolivälissä Franz Bettermann ostaa vuonna 1911 perustetun yrityksen takaisin ja liittää sen tehtaaseensa. Häntä pidetään ankarana ja oikeudenmukaisena johtajana, joka ymmärtää myös työntekijöidensä ja heidän perheidensä yksityisiä huolia ja vaikeuksia ja tukee heitä käytännössä.
Weimarin tasavallan loppuaikojen yleinen kurjuus ja puute eivät enää vaivaa Saksaa, joka isännöi kansainvälisiä vieraita vuoden 1936 olympialaisissa. Vain harvat tunnistavat tuhon ja katastrofin, jota Hitler ja kansallissosialistit valmistelevat. Franz Bettermann ei pidä natseista eikä hän halua olla missään tekemisissä heidän puolueensa kanssa.
Franz Bettermann, joka on jo 61 vuotias, muuttaa vuonna 1940 yrityksensä avoimeksi yhtiöksi, ja ottaa poikansa, Franzin, Johannin, Ernstin ja Hubertin, yhteensä neljä 13 lapsestaan yrityksensä johtokuntaan.
Aletaan suunnitella johtajasukupolven vaihdosta ennen toisen maailmansodan päättymistä 1945. Tämä on jo pula-aikaa. Sodanjohto vie yhä enemmän työntekijöitä tehtaasta ja myös tuotannossa tarvittavista materiaaleista on puutetta. Sodan lopussa Bettermann-tehdas on lisäksi 75-prosenttisesti pommitettu.
Yrityksen perustajan pojista kolme selvisi hengissä sodasta. He aloittavat välittömästi hengissä selvinneiden ja sodasta palaavien työntekijöiden kanssa uudelleen rakentamisen.
Onneksi suurin osa konekannasta pystyttiin ajoissa evakuoimaan, joten ei tarvinnut aloittaa täysin nollasta. Työntekijämäärä laski kuitenkin takaisin perustamisajan 20 työntekijään, mutta se kasvaa nopeasti 80 työntekijään valuuttareformin vuonna 1948 ja edelleen 250 työntekijään vuoteen 1952 mennessä.
Kyseinen vuosi on yritykselle erityisen merkityksellinen. Tuolloin yritys sai nimensä, joka sillä on nykyisinkin: OBO Bettermann. OBO tarkoittaa "Ilman porausta, voimankäyttöä, tiivistämistä kipsillä ja sementillä jne. Se merkitsee: ajan, kustannusten ja vaivan säästöä" kerrottiin eräässä tuon ajan yritysmainoksessa, "OBO-tulppamme voi huoletta naulata suoraan betoniin ja muurauksiin vain siihen kuuluvan lyöntituurnan avulla."
Tuolloin OBO onnistui siinä, joka pätee yhä edelleen yrityksen sähköteknisten tuotteiden asennusystävällisyyteen työmailla ympäri maailman: OBO-tuotteilla ja -ratkaisuilla luodaan perusta nopeille, edullisille ja helposti suoritettaville asennuksille, joilla sähkö siirtyy, tieto kulkee ja energiaa hallitaan.
1950-luvun puolivälissä Saksan rajat muuttuvat OBOlle hieman liian ahtaiksi. Yritys laajenee alkavan taloudellisen nousukauden vuosina, ja tuotteita toimitetaan myös ulkomaille, ei laajamittaisesti, mutta kuitenkin lähinnä naapurimaihin Belgiaan, Hollantiin ja Luxemburgiin.
OBO Bettermann ottaa merkittävän askeleen 1957 ostamalla 1827 perustetun Neuwalzwek-valssaamon Menden-Bösperdestä. Tämä oli strategisesti merkittävä päätös, koska sen avulla OBO vahvisti tähän päivään asti merkittävintä toimialaansa kaapelihyllyjärjestelmiään.
Dynaamisesti kasvavien teollisuusyritysten, korkeakoulujen, sairaaloiden, lentokenttien ja muiden suurhankkeiden lisääntyvään sähkönkulutukseen tarvittiin esiasennettuja johtoteitä. Yritysoston liikkeellepaneva voima oli Ernst Bettermann, joka kehittyi isänsä, yrityksen perustajan Franz Bettermannin jälkeen yhä selkeämmin yrityksen pioneerin tehtävään.
Pieni, mutta luonteenomainen esimerkki Bettermannin yritysmaailman kauaskantoisesta ja kestävästä tulevaisuudennäkymästä on aivan erityinen työntekijä. Hän tuli yritykseen vuonna 1959 ja on ollut yrityksessä siitä lähtien yli 50 vuoden ajan ja on työvuosiltaan vanhin työntekijä.
Kyse on OBO-ukosta, jota juhlittiin vuonna 2009 "50-vuotisesta työstä yrityksen hyväksi" 300 asiakkaan ja ystävien sekä talouden ja politiikan aloja edustavien vieraiden kanssa. Reilu kaveri kertoo rauhallisesti ja ystävällisesti kaikilla maailman työmailla siitä, että "OBOn avulla sujuu helpommin".
Kun yrityksen perustaja Franz Bettermann kuolee 1964, yrityksen tilannetta ei voi enää verrata sen alkuaikoihin vuonna 1911. OBO Bettermann on selvinnyt kahdesta maailmansodasta ja inflaatioista ja onnistunut jälleenrakennuksessa vuoden1945 jälkeen.
1960-luvun puolivälissä voidaan vielä suhteellisen nuoren Saksan liittotasavallan kanssa todeta: Me olemme (taas) jotakin! Mutta rauha on suotu vain jumalille. Yritys, ei voi jäädä laakereilleen lepäämään.
Yhdeksi yrityksen rauhattomuustekijäksi kehittyy nopeasti Ulrich Bettermann. Ernst Bettermannin poika tulee 22 vuotiaana 1968 lukion ja pankkialan opintojen jälkeen yritykseen. Hän havaitsee pian, että kaikista saavutuksista ja menestyksestä huolimatta yritystoiminnot tarvitsevat uutta potkua. Talousihmeen vuosien jälkeen Saksan liittotasavallassa on havaittavissa markkinoiden kyllästymistä.
Jälleenrakennusvuosien dynaaminen kasvu hidastuu. Tässä tilanteessa Ulrich Bettermann tähyää kansainvälisille markkinoille. Hän haluaa lähteä OBOn kanssa Eurooppaan ja maailmalle.
Mutta muiden omistavien perheiden osakkeenomistajat eivät halua kuulla mitään kansainvälistymisestä. Kun hänen isänsä Ernst sairastuu, Ulrich Bettermann riskeeraa 1970-luvun lopulla täydellisen konfliktin. Hän maksaa kiivaiden kamppailujen jälkeen vanhemmat osakkeenomistajat ulos ja ottaa yksinään koko vastuun kannetavakseen. Tuohon aikaan Saksan suurimman avoimen yhtiön johtajana 36-vuotias yksinomistaja vastaa koko henkilökohtaisella omaisuudellaan kaikesta.
Nykyisin OBOn liiketoimista yli puolet tapahtuu ulkomailla ja OBO on 40 tytäryhtiönsä voimin edustettuna 60 maassa.
Omistajanvaihdokset ovat osoittautuneet monissa perheyrityksissä varmoiksi kriisipesäkkeiksi. Näissä kiistelyissä Ulrich Bettermann oppii säilyttämään avoimuutensa uusille kehityssuunnille, luovuttamaan seuraavalle sukupolvelle ajoissa vastuun ja integroimaan heidät ristiriidattomasti yrityksen johtoon.
Hän oli itse vasta 50-vuotias ja yksi hänen pojistaan ei ollut vielä täysi-ikäinen, kun hän siirsi tälle vuonna 1999 48 prosenttia pääomaosuudestaan. Ulrich Bettermann on tosin vieläkin yrityksen johdossa, mutta hän huolehtii nelihenkisen konsulttiryhmänsä puheenjohtajana strategista linjaa koskevista laki- ja talousasioista.
